Moi!
Mentiin eilen lastenpolille, ja olin ihan siinä ajatuksessa että tänään tehdään se kaksoissokkoaltistus maidolla, mut eihän se niin mennyt. Käytiin hoitajan luona jossa punnittiin ja mitattiin yms. Sitte lääkärin kanssa juttelemaan ja tuli puhe vielä siitä Nexiumin käytöstä, ei kuulemma saisi käyttää niin kauaa. Nice. Lääkärihän ei sanonut mitään, tietenkin oletin että kuuri loppuun ja silleen. No, nyt aletaan ekana purkamaan sitä pois ja vähennetään käyttöä kunnes lopetetaan kokonaan. Sen jälkeen päästään altistukseen joka on vasta 3 viikon päästä juurikin tämän kurjan Nexiumin takia, muuten oltais päästy jo aikaisemmin. Mutta ei voi mitään. Mitään uutta ruokaa ei saisi nyt aloittaa, pysytellään samoissa vanhoissa. Onneksi olen kerennyt aika paljon kaikkea maistattamaan niin ei tarvitse joka päivä syödä samaa. Ja se itse altistus onkin pitkä prosessi. Ensin ollaan polilla koko päivä, jossa maitoa annetaan 15-60 min välein ja tarkkaillaan oireita. Sitte mennään kotiin, jatketaan sitä noin viikko, jonka jälkeen poistetaan taas maito ruokavaliosta ja katsotaan mitä tapahtuu. Viikon jälkeen annetaan taas niitä sokkomaitoja ja jossain vaiheessa oli vielä sitten aika taas sinne polille jossa nämä koodit puretaan ja allergia joko todetaan tai sitten ei. Vähän harmittaa kun oon yleensä niin malttamaton kaikessa ja tätä pitää siis tosissaankin jatkaa näinkin kauan. Samalla pitäisi pitää oirepäiväkirjaa joka päivä, sormet ristiin että muistaisin. Sitte jos ei mitään todeta, on luultavasti pakko siirtyä takaisin tavallisiin korvikkeisiin koska ei talous anna periksi että käytetään jatkuvasti kallista maitoa ilman Kelan korvausta. Toisaalta lääkäri myös sanoi, että lapsi alkaa olemaan jo sen verran iso, että apteekista voisi kokeilla joitain muitakin, vähän halvempia vaihtoehtoja, esim. Nutri-Soijaa. Sanottiin myös että lihat voisi aloittaa koko tämän prosessin jälkeen, alkaa kyllä vaatimaan jo pikku hiljaa sitäkin, kasvaa niin hurjaa vauhtia. Eilinen paino oli jo 8,220 kg ja ikäähän ei ole vielä edes viittä kuukautta. Hurjaa, kun joidenkin lapsilla, jotka ovat melkein tuplasti vanhempia, on tämä paino sen ikäisenä. Meidän suursyömärille kelpaa ihan kaikki!
Nousin sängystä ehkä tunti sitten, neiti jatkoi uniaan tyytyväisenä, jatkaa edelleenkin. Ihanaa saada välillä rauhassa keittää kahvia, lukea päivän lehdet, ilman että pitäisi pitää toiselle seuraa, vaikka viihtyyhän tuo ihan mukavasti yksinäänkin, jos menen johonkin toiseen huoneeseen tekemään jotain. Taidanpa pikku hiljaa itse mennä katselemaan, milloin tuo pieni prinsessa suvaitsee herätä.
Terkuin,
Jenna & Emmi
torstai 9. tammikuuta 2014
tiistai 7. tammikuuta 2014
Vauvauinti
Moi!
Sunnutaina käytiin ensimmäisen kerran kokeilemassa vauvauintia. Jännäsin aika paljon sitä, miten neiti reagoisi tähän juttuun. Uinti kun alkoi jo klo. 8.00 ja tämä prinsessa vielä nukkuu siihen aikaan. Eipä siinä muuta kun sängystä ylös, vähän maitoa naamariin ja kamalalla kiireellä kaikki puuttuvat tavarat kasaan ja kaasu pohjassa kohti uimahallia. Emmi istui ihan hiljaa turvaistuimessa koko ajan, kun itse sain uikkarit päälle, käytyä suihkussa ja vielä Emmille uikkarit päälle. Sitte mentiinkin veteen. Neiti oli yhtä hymyä melkein koko ajan, kelluskeli ja polski ja räiskytti vettä ympäriinsä. Ihan hakusessahan kaikki jutut vielä on, mutta eiköhän ajan kanssa opi olemaan vähän rennommin siellä vedessä. Kerettiin olemaan melkein koko puolituntinen altaassa, kunnes naama alkoi pikkuhiljaa kääntyä ihan nurinpäin ja iski kamala väsymys. Ei muuta kuin altaasta pois, suihkun kautta pukemaan ja äkkiä pullo suuhun. Hetken aikaa malttoi syödä, kunnes tuli ihan älytön väsyraivari. Hetken temppuilujen jälkeen tutti suuhun ja silmät meni kiinni saman tien ja päästiin kotimatkalle.
Ensi sunnuntaina on vissiin luvassa vähän näitä sukellusrefleksien tsekkailua ja katsotaan, päästäisiinkö ihan sukeltamaankin. Jouduin värväämään äitini uimaan Emmin kanssa kun itse menen lauantaina tatuoitavaksi enkä pääse itse, en myöskään halunnut perua uintikertaa. En uskonut että mies olisi suostunut menemään mutta sanoi kuitenkin että olisihan hän nyt voinut mennä, ehdin jo kuitenkin äitilleni sanoa että saa mennä uimaan, en sitäkään viitsinyt enää perua. Kyllähän sitä vielä ehtii monet kerrat päästä mukaan.
Huomenna päästään vihdoinkin lastenpolille siihen maitoaltistukseen, saa nähdä löytyykö mitään vai onko kaikki rahat menneet niin sanotusti hukkaan kun ollaan ostettu tätä kallista maitoa. Vähän ikävä sanoa että toivottavasti testit olisi positiivisia, olisi muutenkin kiva saada selkoa niihin itkuihin ja vatsakipuihin jotka loppuivat kuin taikaiskusta apteekin korvikkeeseen siirtyessä. Palailen asiaan altistuksen jälkeen!
Terkuin,
Jenna & Emmi
Sunnutaina käytiin ensimmäisen kerran kokeilemassa vauvauintia. Jännäsin aika paljon sitä, miten neiti reagoisi tähän juttuun. Uinti kun alkoi jo klo. 8.00 ja tämä prinsessa vielä nukkuu siihen aikaan. Eipä siinä muuta kun sängystä ylös, vähän maitoa naamariin ja kamalalla kiireellä kaikki puuttuvat tavarat kasaan ja kaasu pohjassa kohti uimahallia. Emmi istui ihan hiljaa turvaistuimessa koko ajan, kun itse sain uikkarit päälle, käytyä suihkussa ja vielä Emmille uikkarit päälle. Sitte mentiinkin veteen. Neiti oli yhtä hymyä melkein koko ajan, kelluskeli ja polski ja räiskytti vettä ympäriinsä. Ihan hakusessahan kaikki jutut vielä on, mutta eiköhän ajan kanssa opi olemaan vähän rennommin siellä vedessä. Kerettiin olemaan melkein koko puolituntinen altaassa, kunnes naama alkoi pikkuhiljaa kääntyä ihan nurinpäin ja iski kamala väsymys. Ei muuta kuin altaasta pois, suihkun kautta pukemaan ja äkkiä pullo suuhun. Hetken aikaa malttoi syödä, kunnes tuli ihan älytön väsyraivari. Hetken temppuilujen jälkeen tutti suuhun ja silmät meni kiinni saman tien ja päästiin kotimatkalle.
Ensi sunnuntaina on vissiin luvassa vähän näitä sukellusrefleksien tsekkailua ja katsotaan, päästäisiinkö ihan sukeltamaankin. Jouduin värväämään äitini uimaan Emmin kanssa kun itse menen lauantaina tatuoitavaksi enkä pääse itse, en myöskään halunnut perua uintikertaa. En uskonut että mies olisi suostunut menemään mutta sanoi kuitenkin että olisihan hän nyt voinut mennä, ehdin jo kuitenkin äitilleni sanoa että saa mennä uimaan, en sitäkään viitsinyt enää perua. Kyllähän sitä vielä ehtii monet kerrat päästä mukaan.
Huomenna päästään vihdoinkin lastenpolille siihen maitoaltistukseen, saa nähdä löytyykö mitään vai onko kaikki rahat menneet niin sanotusti hukkaan kun ollaan ostettu tätä kallista maitoa. Vähän ikävä sanoa että toivottavasti testit olisi positiivisia, olisi muutenkin kiva saada selkoa niihin itkuihin ja vatsakipuihin jotka loppuivat kuin taikaiskusta apteekin korvikkeeseen siirtyessä. Palailen asiaan altistuksen jälkeen!
Terkuin,
Jenna & Emmi
perjantai 3. tammikuuta 2014
No mutta hups.
Näinhän tässä kävi, ettei ole muistanut (lue: jaksanut) kirjoittaa. Oli Joulut ja uudet vuodet ja kaikki. Tuntui ettei ole aikaa yhtään mihinkään. Aina kun Emmin sai nukkumaan päikkäreille tai yöunille, heittäytyi sitä itse vaan sohvalle vaakatasoon ja oli vaan. Nyt kun alkoi uusi vuosi, on kiva aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Viime vuoteen mahtui paljon hyvää, myös pahaakin. Enimmäkseen hyvää. Lapsi syntyi, terveenä ja hyvinvoivana, asia joka muutti koko elämän kertaheitolla. Maailman paras asia. On saanut opetella olemaan äiti, välillä hyvä, välillä huonoa omaatuntoa potien, teinkö jotain väärin? Miksi taas korotin ääntä vaikkei pitänyt? Pidän itseäni kuitenkin hyvänä äitinä, teen kaiken niin kuin parhaaksi näen ja miten parhaiten osaan. Ihan sama mitä muut ajattelee, ei ne kuitenkaan tiedä mitään.
Joulu oli kiva. Käytiin päivällä anoppilassa syömässä ja illaksi mentiin oman äitini luokse, syömään. Emmi sai paljon lahjoja, sain sen jopa itse hieman repimään pakettia auki joka kuitenkin päättyi lopulta itkuun, ei ollutkaan niin miellyttävää. Äiti avasi tietenkin loput. Tapaninpäivänä meidän kotiin saapui isäni äiti ja hänen miesystävä sekä äitini ja siskoni. Taas avattiin lahjoja ja syötiin.
Uusi vuosi meni kaverin luona pippaloidessa, Emmi vietiin mamman luokse hoitoon. Vähän pala kurkussa sen sinne jätin, oli nukkunut edellisen yön ja päivän todella huonosti, eli oli siis tosi kiukkuinen ja väsynyt. Onneksi äiti kuitenkin pärjää, onhan hän itse kasvattanut minut sekä siskoni. Oli mukava päästä vähän tuulettumaan ja viettämään aikaa kavereiden kanssa, jaksoin jopa kello 12 jälkeen vielä olla hereillä, vaikka epäilin vahvasti. Nukkumatti tuli jo kahden jälkeen, muiden jäädessä vielä juhlimaan. Seuraavana päivänä haettiin Emmi kotiin ja koomattiin koko ilta sohvalla, vähän puutunut olo tulee yhdestä illanvietosta kun ei sitäkään enää paljoa harrasta. Koko tämä kuu menee itseään keräillen.
Enpä jaksa tyhjiä ruveta löpisemään, ei kukaan jaksa lukea (itse en ainakaan jaksaisi). Me alotetaan sunnuntaina vauvauinti, voi kertoa siitä sitten jotain.
Pahoittelen että kuvat on mitä sattuu. En vielä toistaiseksi osaa/jaksa panostaa kunnon kuviin, enkä niiden asetteluun, en myöskään osaa kulkea kamera kädessä 24/7.
Joulu oli kiva. Käytiin päivällä anoppilassa syömässä ja illaksi mentiin oman äitini luokse, syömään. Emmi sai paljon lahjoja, sain sen jopa itse hieman repimään pakettia auki joka kuitenkin päättyi lopulta itkuun, ei ollutkaan niin miellyttävää. Äiti avasi tietenkin loput. Tapaninpäivänä meidän kotiin saapui isäni äiti ja hänen miesystävä sekä äitini ja siskoni. Taas avattiin lahjoja ja syötiin.
Uusi vuosi meni kaverin luona pippaloidessa, Emmi vietiin mamman luokse hoitoon. Vähän pala kurkussa sen sinne jätin, oli nukkunut edellisen yön ja päivän todella huonosti, eli oli siis tosi kiukkuinen ja väsynyt. Onneksi äiti kuitenkin pärjää, onhan hän itse kasvattanut minut sekä siskoni. Oli mukava päästä vähän tuulettumaan ja viettämään aikaa kavereiden kanssa, jaksoin jopa kello 12 jälkeen vielä olla hereillä, vaikka epäilin vahvasti. Nukkumatti tuli jo kahden jälkeen, muiden jäädessä vielä juhlimaan. Seuraavana päivänä haettiin Emmi kotiin ja koomattiin koko ilta sohvalla, vähän puutunut olo tulee yhdestä illanvietosta kun ei sitäkään enää paljoa harrasta. Koko tämä kuu menee itseään keräillen.
Enpä jaksa tyhjiä ruveta löpisemään, ei kukaan jaksa lukea (itse en ainakaan jaksaisi). Me alotetaan sunnuntaina vauvauinti, voi kertoa siitä sitten jotain.
Pahoittelen että kuvat on mitä sattuu. En vielä toistaiseksi osaa/jaksa panostaa kunnon kuviin, enkä niiden asetteluun, en myöskään osaa kulkea kamera kädessä 24/7.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)