No mutta hups.

Näinhän tässä kävi, ettei ole muistanut (lue: jaksanut) kirjoittaa. Oli Joulut ja uudet vuodet ja kaikki. Tuntui ettei ole aikaa yhtään mihinkään. Aina kun Emmin sai nukkumaan päikkäreille tai yöunille, heittäytyi sitä itse vaan sohvalle vaakatasoon ja oli vaan. Nyt kun alkoi uusi vuosi, on kiva aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Viime vuoteen mahtui paljon hyvää, myös pahaakin. Enimmäkseen hyvää. Lapsi syntyi, terveenä ja hyvinvoivana, asia joka muutti koko elämän kertaheitolla. Maailman paras asia. On saanut opetella olemaan äiti, välillä hyvä, välillä huonoa omaatuntoa potien, teinkö jotain väärin? Miksi taas korotin ääntä vaikkei pitänyt? Pidän itseäni kuitenkin hyvänä äitinä, teen kaiken niin kuin parhaaksi näen ja miten parhaiten osaan. Ihan sama mitä muut ajattelee, ei ne kuitenkaan tiedä mitään.

Joulu oli kiva. Käytiin päivällä anoppilassa syömässä ja illaksi mentiin oman äitini luokse, syömään. Emmi sai paljon lahjoja, sain sen jopa itse hieman repimään pakettia auki joka kuitenkin päättyi lopulta itkuun, ei ollutkaan niin miellyttävää. Äiti avasi tietenkin loput. Tapaninpäivänä meidän kotiin saapui isäni äiti ja hänen miesystävä sekä äitini ja siskoni. Taas avattiin lahjoja ja syötiin.

Uusi vuosi meni kaverin luona pippaloidessa, Emmi vietiin mamman luokse hoitoon. Vähän pala kurkussa sen sinne jätin, oli nukkunut edellisen yön ja päivän todella huonosti, eli oli siis tosi kiukkuinen ja väsynyt. Onneksi äiti kuitenkin pärjää, onhan hän itse kasvattanut minut sekä siskoni. Oli mukava päästä vähän tuulettumaan ja viettämään aikaa kavereiden kanssa, jaksoin jopa kello 12 jälkeen vielä olla hereillä, vaikka epäilin vahvasti. Nukkumatti tuli jo kahden jälkeen, muiden jäädessä vielä juhlimaan. Seuraavana päivänä haettiin Emmi kotiin ja koomattiin koko ilta sohvalla, vähän puutunut olo tulee yhdestä illanvietosta kun ei sitäkään enää paljoa harrasta. Koko tämä kuu menee itseään keräillen.

Enpä jaksa tyhjiä ruveta löpisemään, ei kukaan jaksa lukea (itse en ainakaan jaksaisi). Me alotetaan sunnuntaina vauvauinti, voi kertoa siitä sitten jotain.

Pahoittelen että kuvat on mitä sattuu. En vielä toistaiseksi osaa/jaksa panostaa kunnon kuviin, enkä niiden asetteluun, en myöskään osaa kulkea kamera kädessä 24/7.

Rakkaus tänään jo 4kk

Moi!

Emmi on tänään jo 4kk vanha, kamala miten nopeasti aika meneekään, vastahan sain pienen huutavan paketin ensimmäistä kertaa syliini ja nyt tämä "pieni" prinsessa painaa liki 8 kiloa! Ainakin kun eilen äitini kanssa punnitsimme vaa'alla, näytti se jo 8.1kg. Kuukaudessa tullut yli kilo painoa lisää, hurjaa. Torstaina onkin 4kk neuvola ja lääkärintarkastus, siellä saadaan vähän tarkempi paino. Inhottaa vähän jo etukäteen mennä sinne ja selitellä kuinka yksityisellä olemme saaneet meidän ongelmia eteenpäin ja nyt hän syö apteekin korviketta sekä sitä Nexiumia. Toivotaan ettei saada motkotusta.

Aloitettiin tossa reilu viikko sitten soseiden maistatusta pikku hiljaa, tämä korvikejauhepurkki kun on 800g ja siitä saa noin 6dl nestettä ja se kestää meillä alle viikon. Pieni on saanut tähän mennessä mangoa, perunaa, bataattia, päärynää sekä mustikkaa. Kaikki muu uppoaa hyvin paitsi mango tökki sekä bataatti hieman. Muita soseita odottaakin aina innolla suu auki kun edellinen lusikallinen on syöty. Olen antanut aika huoletta hänen syödä niin paljon kuin itse haluaa, paria ekaa päivää lukuunottamatta milloin olen vain maistattanut varovaisesti. Seuraavaksi tulee arsenaaliin mukaan maissi.

Emmin taidot nyt, kun hän on 4kk:

• Ottaa esineitä ja asioita käteen ja ne pysyvät kädessä, ei kuitenkaan vielä makuultaan ollessa ole kiinnostunut edessä tai vieressä olevista esineistä
• Kiljuu, todella kovaa ja korkealta. Tämäkin unohtui pariksi viikoksi, mutta on tullut takaisin, nyt kiljuu ja "rääkyy" hereillä ollessa välillä ihan tauotta
• Höpöttelee kovasti ja välillä päästelee ihan kunnon äännähdyksiä, kuten "au"
• Rupesi jo noin 3kk iässä kääntymään selältä vatsalleen ja kovasti koittaa päästä eteenpäin. Vielä ei pääse takaisin selälleen
• Nauraa ihan hirveästi kun sille päälle sattuu, ihanaa kikatusta

Pitää myös pieniä hetkiä itse pullosta kiinni ja syö!

Viikon päästä onkin jo Jouluaatto, Emmin ensimmäinen Joulu! Eihän hän vielä sitä ymmärrä mutta ei se mitään. Ostin hänelle ihanan pienen tonttupuvun jonka isken sitten päälle kun lähdemme vierailemaan sekä anoppilassa, että ihan oman äidin luona, saavat sitten ihastella tätä pikku tonttua. Pari lahjaa myös olen hänelle ostanut, vaatteita oikeastaan koska ovat aina tarpeellisia. Saa nähdä, mitä kaikkea pienelle prinsessalle onkaan hankittu.

Kirjoittelen seuraavan kerran torstaina neuvolasta ja lääkärikäynnistä!

Terkuin,

Jenna & Emmi