Se eilinen

Moi!

Mentiin eilen lastenpolille, ja olin ihan siinä ajatuksessa että tänään tehdään se kaksoissokkoaltistus maidolla, mut eihän se niin mennyt. Käytiin hoitajan luona jossa punnittiin ja mitattiin yms. Sitte lääkärin kanssa juttelemaan ja tuli puhe vielä siitä Nexiumin käytöstä, ei kuulemma saisi käyttää niin kauaa. Nice. Lääkärihän ei sanonut mitään, tietenkin oletin että kuuri loppuun ja silleen. No, nyt aletaan ekana purkamaan sitä pois ja vähennetään käyttöä kunnes lopetetaan kokonaan. Sen jälkeen päästään altistukseen joka on vasta 3 viikon päästä juurikin tämän kurjan Nexiumin takia, muuten oltais päästy jo aikaisemmin. Mutta ei voi mitään. Mitään uutta ruokaa ei saisi nyt aloittaa, pysytellään samoissa vanhoissa. Onneksi olen kerennyt aika paljon kaikkea maistattamaan niin ei tarvitse joka päivä syödä samaa. Ja se itse altistus onkin pitkä prosessi. Ensin ollaan polilla koko päivä, jossa maitoa annetaan 15-60 min välein ja tarkkaillaan oireita. Sitte mennään kotiin, jatketaan sitä noin viikko, jonka jälkeen poistetaan taas maito ruokavaliosta ja katsotaan mitä tapahtuu. Viikon jälkeen annetaan taas niitä sokkomaitoja ja jossain vaiheessa oli vielä sitten aika taas sinne polille jossa nämä koodit puretaan ja allergia joko todetaan tai sitten ei. Vähän harmittaa kun oon yleensä niin malttamaton kaikessa ja tätä pitää siis tosissaankin jatkaa näinkin kauan. Samalla pitäisi pitää oirepäiväkirjaa joka päivä, sormet ristiin että muistaisin. Sitte jos ei mitään todeta, on luultavasti pakko siirtyä takaisin tavallisiin korvikkeisiin koska ei talous anna periksi että käytetään jatkuvasti kallista maitoa ilman Kelan korvausta. Toisaalta lääkäri myös sanoi, että lapsi alkaa olemaan jo sen verran iso, että apteekista voisi kokeilla joitain muitakin, vähän halvempia vaihtoehtoja, esim. Nutri-Soijaa. Sanottiin myös että lihat voisi aloittaa koko tämän prosessin jälkeen, alkaa kyllä vaatimaan jo pikku hiljaa sitäkin, kasvaa niin hurjaa vauhtia. Eilinen paino oli jo 8,220 kg ja ikäähän ei ole vielä edes viittä kuukautta. Hurjaa, kun joidenkin lapsilla, jotka ovat melkein tuplasti vanhempia, on tämä paino sen ikäisenä. Meidän suursyömärille kelpaa ihan kaikki!

Nousin sängystä ehkä tunti sitten, neiti jatkoi uniaan tyytyväisenä, jatkaa edelleenkin. Ihanaa saada välillä rauhassa keittää kahvia, lukea päivän lehdet, ilman että pitäisi pitää toiselle seuraa, vaikka viihtyyhän tuo ihan mukavasti yksinäänkin, jos menen johonkin toiseen huoneeseen tekemään jotain. Taidanpa pikku hiljaa itse mennä katselemaan, milloin tuo pieni prinsessa suvaitsee herätä.

Terkuin,

Jenna & Emmi