Heipähei!
Pitkän pohdinnan (ja yhden blogin aloituksen) jälkeen päätin alkaa kirjoittamaan omasta, sekä kohta 4 kuukautta täyttävän ihanan Emmi- tytön elämästä. Ensimmäisen blogin aloitin joskus aikoja sitten, taisin kirjoittaa jopa yhden tekstin jonka jälkeen tulin siihen tulokseen ettei minulla ole minkäänlaista elämää mistä kirjoittaa. Nyt olisi ainakin hyvä syy ruveta kirjoittamaan, kun on edes jotain, josta kirjoittaa. Hassusti aloitan tämän "mammablogin" kirjoittamisen vasta jälkikäteen kun suurin osa ihmisistä alkaa kirjoittamaan sitä heti kun on saanut tiedon raskaudestaan. Mutta käy se näinkin, onhan tässä paljon päiviä edessä mistä kirjoittaa.
Aloitetaanpa vaikka siitä että olen 22- vuotias naikkonen ja asun pienessä kaupungissa, jos tätä nyt kaupungiksi voi kutsua. Muutimme tänne viime pääsiäisen aikoihin, koska tarvitsimme tietenkin isomman asunnon pienokaista varten. Siinäpä vasta olisi ollut tuskaista asua Vantaalla pienessä yksiössä miehen sekä pienen lapsen kanssa. Asuinseutu on ihana, vasta valmistuneet rivitalot ja täällä on todella rauhallista, hyvä paikka asua.
Sain 8. joulukuuta tietää, että olen raskaana. Olin jo muutamia päiviä aikaisemmin aavistellut jo jotakin, että nyt ei kaikki ole ihan niinkuin pitäisi. Tein testin, joka oli heti positiivinen. Tunne oli aika hämmentävä, en oikein osannut reagoida mitenkään. Kerroin puolisolle, aikamoiseen paniikkiinhan tuo meni. Onneksi aika auttoi ja hänkin oppi elämään asian kanssa. Pieni prinsessamme saapui maailmaan 17.8, 10 päivää lasketun ajan jälkeen. Synnytys sujui hienosti, kaikki tapahtui alle vuorokaudessa, vaikka pelkäsinkin laitoksella että meidät käännytetään kotiin odottamaan, onneksi ei tarvinnut. Terve tyttövauva syntyi klo 20.48, paino 3,580 kg ja pituus 50 cm.
Sairaalassa en paria päivää pidempään viihtynyt, oli pakko päästä kotiin. Alkupäivät ja viikot olivat todella pelottavaa ja epävarmaa aikaa. Kaikki oli niin uutta ja tuntematonta. Jatkuvasti pikkuisen nukkuessa oli pakko käydä katsomassa että hengittääköhän se edes. Koskaan ei oikein osannut arvata että mitäköhän nyt itketään ja mitä pitäisi tehdä. Vatsavaivat ovat haitanneet jo heti synnäriltä lähtien, jatkuvat vieläkin. Neuvolassa ei koskaan otettu kuuleviin korviin avunpyyntöjäni ja epätoivoa, koliikki oli aina tarjottu selitys näihin ongelmiin. Kunnallinen lääkärikään ei mitään vikaa mukamas löytänyt, kaikki laitettiin kehittymättömyyden piikkiin ja kyllä se siitä helpottaa kun aikaa kuluu. Tietenkin seuraavaksi käännyimme yksityisen puoleen (luojalle kiitos vakuutuksista), osaava ammattilainen ymmärsi heti huoleni ja asiat alkoivat vihdoinkin mennä eteenpäin. Maitoallergiaa olen pienellä epäillyt jo todella pitkään ja saimme reseptin apteekin korvikkeeseen sekä lähetteen Prick-testeihin. Erityiskorvikkeeseen siirryttyämme muutoksia on alkanut tapahtua heti, vatsakipuitkut hävinneet ja tilalle on tullut ihana, aurinkoinen ja naurava tyttö.
On ihanaa seurata joka päivä kuinka toinen kehittyy ja oppii uutta ja tämän aion jakaa myös teidän kanssa! :)
Terkuin,
Pitkän pohdinnan (ja yhden blogin aloituksen) jälkeen päätin alkaa kirjoittamaan omasta, sekä kohta 4 kuukautta täyttävän ihanan Emmi- tytön elämästä. Ensimmäisen blogin aloitin joskus aikoja sitten, taisin kirjoittaa jopa yhden tekstin jonka jälkeen tulin siihen tulokseen ettei minulla ole minkäänlaista elämää mistä kirjoittaa. Nyt olisi ainakin hyvä syy ruveta kirjoittamaan, kun on edes jotain, josta kirjoittaa. Hassusti aloitan tämän "mammablogin" kirjoittamisen vasta jälkikäteen kun suurin osa ihmisistä alkaa kirjoittamaan sitä heti kun on saanut tiedon raskaudestaan. Mutta käy se näinkin, onhan tässä paljon päiviä edessä mistä kirjoittaa.
Aloitetaanpa vaikka siitä että olen 22- vuotias naikkonen ja asun pienessä kaupungissa, jos tätä nyt kaupungiksi voi kutsua. Muutimme tänne viime pääsiäisen aikoihin, koska tarvitsimme tietenkin isomman asunnon pienokaista varten. Siinäpä vasta olisi ollut tuskaista asua Vantaalla pienessä yksiössä miehen sekä pienen lapsen kanssa. Asuinseutu on ihana, vasta valmistuneet rivitalot ja täällä on todella rauhallista, hyvä paikka asua.
Sain 8. joulukuuta tietää, että olen raskaana. Olin jo muutamia päiviä aikaisemmin aavistellut jo jotakin, että nyt ei kaikki ole ihan niinkuin pitäisi. Tein testin, joka oli heti positiivinen. Tunne oli aika hämmentävä, en oikein osannut reagoida mitenkään. Kerroin puolisolle, aikamoiseen paniikkiinhan tuo meni. Onneksi aika auttoi ja hänkin oppi elämään asian kanssa. Pieni prinsessamme saapui maailmaan 17.8, 10 päivää lasketun ajan jälkeen. Synnytys sujui hienosti, kaikki tapahtui alle vuorokaudessa, vaikka pelkäsinkin laitoksella että meidät käännytetään kotiin odottamaan, onneksi ei tarvinnut. Terve tyttövauva syntyi klo 20.48, paino 3,580 kg ja pituus 50 cm.
 |
| Pieni peikko |
Sairaalassa en paria päivää pidempään viihtynyt, oli pakko päästä kotiin. Alkupäivät ja viikot olivat todella pelottavaa ja epävarmaa aikaa. Kaikki oli niin uutta ja tuntematonta. Jatkuvasti pikkuisen nukkuessa oli pakko käydä katsomassa että hengittääköhän se edes. Koskaan ei oikein osannut arvata että mitäköhän nyt itketään ja mitä pitäisi tehdä. Vatsavaivat ovat haitanneet jo heti synnäriltä lähtien, jatkuvat vieläkin. Neuvolassa ei koskaan otettu kuuleviin korviin avunpyyntöjäni ja epätoivoa, koliikki oli aina tarjottu selitys näihin ongelmiin. Kunnallinen lääkärikään ei mitään vikaa mukamas löytänyt, kaikki laitettiin kehittymättömyyden piikkiin ja kyllä se siitä helpottaa kun aikaa kuluu. Tietenkin seuraavaksi käännyimme yksityisen puoleen (luojalle kiitos vakuutuksista), osaava ammattilainen ymmärsi heti huoleni ja asiat alkoivat vihdoinkin mennä eteenpäin. Maitoallergiaa olen pienellä epäillyt jo todella pitkään ja saimme reseptin apteekin korvikkeeseen sekä lähetteen Prick-testeihin. Erityiskorvikkeeseen siirryttyämme muutoksia on alkanut tapahtua heti, vatsakipuitkut hävinneet ja tilalle on tullut ihana, aurinkoinen ja naurava tyttö.
On ihanaa seurata joka päivä kuinka toinen kehittyy ja oppii uutta ja tämän aion jakaa myös teidän kanssa! :)
Terkuin,
 |
| Jenna & Emmi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti